let us die young or let us live forever

löysin omaksi ilokseni ja häpeäkseni picasan verkkoalbumeista suunnilleen kaikki kuvat, jotka on ollu mun blogissa ihan ekasta postauksesta lähtien (01.11.2009). Oon valitettavasti postaukset poistanu, ois aika jännä lukee nyt kolmen vuoden jälkeen ! Jossain vaiheessa tajusin säästää vanhoja postauksia luonnoksina, mutta eniveis, tässä nyt teille mun blogin alkuaikojen satoa ! :D

IMG_7884

Tässä vaiheessa mun juliste seinä pursus yli kaikkee japanihypetystä, tokio hotellia, paramoree ja kaikkee muuta hauskaa. Muistan että tota kuvaa ottaessani tunsin itteni kauheeks läskiks, koska mulla oli kiree paita. Ja tota paitaa ostaessani tunsin itteni vielä läskimmäs: se oli kokoo 170 lasten osastolta, ja se oli muka iso. En tajuu miten oon voinu pitää itteeni isona ton kokosena. Terveisin tällä hetkellä 10 kiloa painavempi minä.


näissä kollaaseissa ei oo mitään logiikkaa, koska kuvat ei oo aika järjestyksessä. Ois voinu laittaa. No ei voi mitään. Kuten huomata saattaa, en osannu päättää miten pukeutua. Välillä mua kiehto näyttää pojalta. Pistin poikien vaatteet, lippikset, jotkut puman kengät ja menoks. Toisena päivänä saatoin laittaa lisäkkeitä ja rusetteja päähän, testailla (nolosti) eyelineriä ja leikkiä jotain tyttöä. Välillä taas jostain pongahti kauheet halut näyttää truu japani ernulta.

66145644-horz

mun blogissa oli ennen varmaa joka postauksessa jotain netistä otettuja kuvia, esim mun lemppari bändeistä. Ja halusin nyt jakaa nää kaks mun lemppari Mikun kuvaa mitä löysin. Mikuhan on OFC An Cafen laulaja ja mähän olin siis niin lovena siihen. Okei se on musta vieläki iha ylisöpö. Mutta noi ajat tuli ja meni, ja en löydä itteeni enää noista ajoista. Oon muuttunu niin paljon, vaikkakin tiedostamatta. Mutta ei mua hävetä, että oon joskus tuommoistaki ku j-rock yms. kokeillu. Oliha se ihan mukavaa aikaa yöt ja päivät jotain antikkujen youtube videoita kattellessa ! Ja samalla varmaan vahvistuin iha hirveesti, koska luonnollisesti ihmiset ei oikeen ymmärtäny mun ernuilua ja sain paljo kuraa niskaan.


ja tietysti oli Kavereita.net, josta oon saanu ihan hirveesti ystäviä, joihin pidän yhteteyttä vieläkin facebookissa. On kiva nähä miten ihmiset kasvaa semmosista ernuajoista aikusemmiks. Musta tuntuu, et näytän joka kuvassa ihan eri ihmiseltä. En voi tajuta miten joku vois tunnistaa mut näistä vanhoista kuvista, mutta kyllä mä niissä kai oon ! Hassua on myös muistella mun kuvauskeikkoja; mulla oli joku kauhee ongelma, koska en halunnu et äiti tietäis et mulla ois tunnukset galtsuu tai koonettii tai minnekkää, nii sit kuvailin itteeni aina ku tulin himaa koulusta ja laittauduin oikee kivasti jne, koska se oli kivaa. Sit mulla oli kauhee kiire poistella kuvat äipän kamerasta, ettei se vaan tietäis. :D Lol.

IMG_9216a

ripustin aina meijän ekan digikameran, eli jonku canon ixuksen, jonnekki puuhun ja itselaukasimelle ja 1000 kuvaa tuli otettua, joista sitte yks oli onnistunu. Hajotin sitte sen ixuksen joskus, mutta sitä en kertonu tietystikkää äitille, koska pelkäsin et se suuttuu ku kuulee et oon käyttäny kameraa. Sit meille hommattii uus kamera ja se oliki sit astetta parempi (silla oli sillon hintaa päälle 300e) ja rupesin oikeesti innostuu valokuvauksesta viel enemmä. Ja kuvasin paljo muutaki ku omaa naamaa ja blogi alko kääntyy vähä valokuvauspainotteisemmaks. Pikkuhiljaa tulin rohkeemmaks kuvaajaks ja vaikka äiti yritti varjella sitä kalliimpaa kameraa, niin sain aina kuljetettuu sen mukaan joka paikkaan. Muistan kaikki kerrat ku äiti on saanu mut kiinni ku käytin kameraa salaa, ja se oli aika paha, koska olin kerran unohtanu sen kameran kauppaa ja sen jälkeen en ainakaa saanu hiplata sitä. (ps. tykkään tästä skullcandy kuvasta !)


no sitte kävi niin et löysin keskiseltä mun unelmien kameran. Olympuksen joku puolijärkkäri, joka oli ihan sikahalpa, mutta koska se oli iso ja cool ja näytti mun mielestä järkkäriltä, niin mun oli pakko saada se. Eka oikee kamera. Sain sitte houkuteltua mun siskon ostaa se mun kans puoliks ja sillä sitte mentii ! Kuvailu lisäänty varmaan 75%, koska pystyin kuvaamaan koko ajan ja missä vaan, ku ei ollu äitiä enää valittamassa vaan kamera oli mun vastuulla. Sillon varmaa blogin lukijamääräki lähti kasvuun kivasti. Vaikka eihän se kamera nyt mitenkään erikoinen ollu, mutta sitä tuli hiplattua niin paljo, että oppi kuvauksesta sitä sun tätä. Ihan kätevä ostos ekaks kameraks, toisinku järkkäri. Jos oisin järkkärin heti hommannu nii eihä siitä ois tullu mitään. Olympus oli hyvä harjotus kamera !

IMG_5902

jos nyt kuvailusta jatkan vielä, niin kesällä 2011 ostin mun optimus primen, eli rakkaan nikon d3100 -järjestelmäkameran, johon mulla on nyt kaikenkaikkiaan neljä objektiivia (joista yks on kit, kaks ostettu ite ja vain yks saatu, eli rahaa on menny.). En vois kuvitella mun elämää ilman sitä, ja varsinkin tässä lähiaikoina, mulle on tullu ihan kauheen suuri kuvailuinspiraatio ja tekis vaa mieli koko ajan kuvailla ihmisiä ja muokata kuvia ja jakaa ne teijän kanssa ! Malleista vaan on pulaa.. Nykyään varmaan mun kaikki sukulaiset sirpaleserkkuja myöten on täysin tottunu siihen että kuvaan koko ajan ja vähän kaikkee. Iskä ja äitiki on ajansaatos ymmärtäny ettei se oo itserakasta jos kuvaa itteensä, eikä niitä häirtte enää yhtään jos otan aamulla teinipeilin eteisessä (ennen tuli iskältä vaa: mitä vittua sä otat ittestäs kuvaa peilin kautta ?!)


mä tykkään ihan ylipaljo tän kollaasin alimmaisten kuvien hiuksista ! En vois kuvitellakkaan ittelleni ottaria enää, mutta näissä se on kiva. Ja toi ruskeen ja oranssinruskeen sekotus on jotenki tosi kiva. Harmi vaan, että ku mulla oli noin lyhyet, nii ne taipu latvoista vähän kemmasesti (kato kaks postauksen alinta kuvaa.) En tiiä tai muista, missä vaiheessa musta on tullu näinki pitkähiuksine, mutta on nää vaan aika pitkät ku vertaa näihin kaikkiin kuviin täs postauksessa ! En myöskää muista, että missä vaiheessa oon jättäny kaikki hello kitty kamat kaapin pohjalle, tyhjentäny mun ernujulisteseinän, heittäny pois ton leopardihupparin, alkanu kasvattaa etutukkaa pois, jättäny kaiken feikin wnb emo/scene/j-rock yms pelleilyn ja muuttunu minuksi. Enkä muista koska mun mustat converset ois ollu ees puhtaat !

SINNI-crop-horz

aika rientää, ja lyhyessä ajassa ihminen voi muuttua vaikka miten paljon ! Haluamattaankin. En tietosesti lopettanu koskaa japanilaisen musiikin kuuntelua, mut se vaan jäi. Enkä tietosesti lopettanu kaikkien coolien emojen kuvien stalkkaamista galtsussa, mut seki vaan jäi. Mä oon ollu epävarma ja en oo tiedostanu kuka haluun olla ja miltä haluun näyttää. Oon ollu ujo ja ottanu helposti kritiikistä itteeni. Mutta ne ajat on kasvattanu mua ja tehny musta satakertaa rohkeemman, sosiaalisemman, itsevarmemman. Oon löytäny itteeni ja omaa tyyliäni pukeutua ja tehdä asioita. En vieläkään oo täysin varma kaikesta, mutta ainakin tunnen itteni minuksi. Rakastan valokuvausta yli kaiken ja se on tapa jolla mä toteutan itteäni. Valokuvaan ja pukeudun niinkun haluun ja toivottavasti joskus tulevaisuudessa löydän itteni näistä ajoista.
 

TANNIFLOATS | Copyright © 2012 | Powered by Blogger