my scar

ö (65)

ekaks haluun sanoo pahoitteluni kaikille kuolemansairaille ja heidän omaisilleen, voimia. Tiiän, et maailmas on isompiaki ja vakavempiaki sairaalareissuja, mut mun sairaalareissut on ollu kyllä mulle itelle henkilökohtasesti mun elämän kauheimpia ja samalla vahvistavimpia hetkiä. Ootte paljo kyselly mun blogin aikana tästä mun kädessä olevasta arvesta. Nyt sitte teen kerralla tämmösen ison ja toivottavasti tyhjentävän postauksen tosta arvesta.

ö (62)

No tää tarina alkaa mun syntymästä. Syntyessäni mul oli vasemmas kädes jättiluomi (ja sydämes reikä, toisin sanoen sivuääni), jota kutsutaan myös nimellä syntymämerkki. Kaikki tietää mikä on luomi. Kuvitelkaa se miljoonakertasena. Se oli iso, musta ja karvanen. Mulle on nyt vuosia myöhemmin selvinny, et se luomi oltais voitu poistattaa heti mun syntymisen jälkeen jotenki kaapimalla jollai jutulla. Sillon se ei ollu vielä jotenki juurtunu ja se oli vaa ihon uloimmas kerrokses. Tai jtn. Sitä ei kuitenkaa tiedetty vielä silloon, joten takana onki sitte vähä useempi ku yks operaatio.

ö (116)
ö (76)

Hämärästi muistan ekan sairaalareissun. Olin sillon kolme, ja mulla oli sairaalas mukana pelle-pehmolelu. Mulle oltiin tosi ystävällisii, niinku aina sairaalas ollaan oltu sen jälkeenki. Monet varmaa miettii et miks se luomi piti leikata. Toki se oli hieman järkyttävän näkönen, mutta sillä olis ollu iha terveydellisiäki seurauksia: siitä ois aika isol varmuudel tullu ihosyöpä. Ei hajuakaa miks, mutta niin mulle on sanottu. Ja koska se luomi oli mun kyynärpään kohdalla, se on ollu ihan helvetin vaikee saada pois. Siks sitä on pitäny leikata erissä.

ö (93)ö (32)

Hämärästi muistan myös ekan tikkejen poiston. Se oli pelkkää kipua mulle ja muistan vaan oikeestaan sen kivun ja itkun. Sen jälkee mut nukutettiin aina tikkejen poistoon, kunnes olin 10-vuotias(?) ja sillon hoksasinki et ei se ottanu yhtää kipeetä. Ekan leikkaukse jälkee mulle on tehty vielä kaheksa leikkausta. En muista jokasta erikseen, mutta on mulla paljo muistoja sairaalasta. Hyviäkin, mutta enemmäkseen kipua, kammoa ja pahaa hajua. En tiiä mitää pahempaa varmaa ku sairaalan haju. (Rupesin itkee terveyskeskukses ku siel haisi sairaalalta, lol) Mut on siis aina nukutettu leikkauksii. Nukuttamises on ollu kuitenki joku riskinsä ku mulla on sydämes se sivuääni, joten mulle on aina pitäny antaa antibioottei ennen leikkausta.

ö (64)ö (115)

Vuonna 2010 keväällä, oli mun viimenen leikkaus käden osalta. (oikeeta silmäluomee leikattiin pari kertaa joskus 2006, koska siinä oli joku patti, mut se nyt ei liity tähän) Olin tosi helpottunu, vaikka se leikkaus meni ihan samanlaisissa itkun ja oksentamisen sekaisissa fiiliksissä ku kaikki edellisetki. Sairaalassa on upeita ihmisiä töissä ja he tekevät mahtavaa työtä, en sitä kiellä, mutta itse en kyllä sairaalaan mene - ainakaan vapaaehtoisesti - enää koskaan.
  ö (72)ö (79)

Pari otetta mun blogista viimesen leikkauksen aikaan:

''Yheksäs leikkaus tästä käestä. Mä vittu rukoilen et se jää viimmesex, varmaan kuuden vuoden ajan on luvattu et seuraava ois vika kerta. Mua on mun pienestä asti leikelty ja oon jo tottunu. Kirurgi lupas et ennen kouluikää tää handu saatais valmiiks... ens vuonna meen jo yläasteelle... Miks just mä ? No mitä mä taas selitän ..tääl on ihmisii kuoleman vaaras. Ei tää oo mitää...''

''... tää käsi haisee ihan sairaalalta ja mua vituttaa. Mun toinen käsi - se missä oli tiputus - on ihan sininen ja tosi arka siitä kohtaa missä se kammottavan iso neula oli monta tuntia. Ja voitte kuvitella kuinka vitun kipee tää leikattu käsi on. PS. En suosittele happilaitteita, niistä tulee kurkku iha vitu kipeeks ja kuivaks...''

ö (17777777777)ö (88)

En oo koskaa loukkaantunu, vaikka tosi monet on pilkannu tosta arvesta mua. Kaikki aina tulee ja kysyy et voiks ne koskee sitä. Sit ne on sillee ''hyi.'' En oo koskaa ottanu sitä henkilökohtasesti, en mä oo sille mitää voinu. Ehkä se on joskus vähä ärsyttäny. Suurimmaks osaks ihmiset on kattonu vaa silmät pyöreinä. Mut lyön satasesta vetoo, et jokane ihmine johon oon tutustunu t-paita päällä, on ekaks kysyny et mikä mulla on kädessä. Ja kaikki loput ihmiset sit ku ne on nähny mut ekan kerran t-paita päällä. Välillä vaan niin huvittavaa aina selittää samaa stooria. Onneks kaikki mun frendit osaa tarinan jo ulkoo ja voi selittää sen mun puolesta joillekki, jos sattuu olee paikal.

ö (43)

Viimesen leikkauksen jälkeen mulle muuten ehdotettiin, että ton arven alle voitais laittaa joku öö, juttu? joka tekis uutta ihoo tohon arven päälle, ettei sitä huomais niin helposti. Tosta kädestä voitais saada siis iha suht nätti vielä, ei toki samanlaista ku oikeesta kädestä, mutta melkeen. Mut mä kieltäydyin. Mä en haluu piilottaa sitä mihinkää. Ehkä voi kuullostaa oudolta, mut sillon ku mua vituttaa joku pieni juttu, nii katon mun arpea ja muistan kaiken kivun mitä oon joutunu kokemaan, ja mitä monet ihmiset täs maailmas joutuu kokemaan, ja ajattelen sillee et FUCK THAT, LIFE GOES ON. Mun arpi on osa mua, en mä haluu sitä pois.

ö (69)

Älä pilkkaa arpia, jos et ole tuntenut haavoja.

(olin laiska ja en jaksannu skannata enkä ettiä kuvia muutaku parilta muutamalta ekalta elinvuodeltani. Digitaalisia kuvia siitä luomesta ei taida olla olemassakaa enää. Arvestä yritin muutaman räpsästä mut oli aika helvetin vaikee saada kuvaa toi osa kädestä, heh)
 

TANNIFLOATS | Copyright © 2012 | Powered by Blogger